"Keihäänkärjen" blogi punnitsee SUL:n uuden strategian

Yleisurheilun Kuvalehdessä aloittaa uusi kolumnisti, nimimerkki Keihäänkärki, jonka kynän jäljestä annamme nyt näytteen.
Seuraava Keihäänkärjen kolumni ilmestyy lehtemme paperiversiossa 2/2010

Strategiasta käytäntöön

Suomen Urheiluliiton liittovaltuusto päätti suomalaisen yleisurheilun uudesta strategiasta eli toimintatavasta 4.4.2009.
Seuroissa yleisurheilutoimijoiden keskuudessa on arvuuteltu, missä aikataulussa uuden toimintamallin toimeenpano lähtee liikkeelle.
Yleensä uuden toiminnan jalkauttaminen vaatii toimintatavan muutoksia ja toisaalta suunnitelman toimenpiteiden ottamista osaksi käytäntöä. Uuden henkilöstön palkkaus vei aikaa noin 9 kuukautta. Nähtäväksi jää, missä aikataulussa varsinainen toimeenpano alkaa.
Avoimia kysymyksiä ja odotuksia aktiivisten seuratoimijoiden parissa ainakin riittää. Peruskysymys kuuluu, miten erilaiset, erilaisista lähtökohdista toimivat ja erilaisten alueiden yleisurheiluseurat huomioidaan toiminnassa niin, että koko suomalaisen yleisurheilun menestys ja harrastajamäärien tuntuva lisäys saadaan aikaan?

Nuorisovalmennus on painopiste päätetyssä strategiassa.
Miten tämä näkyy seurojen arkipäivässä liiton henkisen- ja aineellisen tuen näkökulmasta? Onko usko seurojen päivittäisvalmennukseen mennyt ja panokset on nyt suunnattu 80- ja 90-lukujen tapaan alueelliseen toimintaan?
”Palattiin aluetoiminnan aikaan”, kuten liiton päällikkötasolta on todettu. Mitä jos siirryttäisiin aidosti paikallisen seuratoiminnan aikaan? Kasvavien asutuskeskusten seurat, joissa olosuhteet ovat kunnossa ja suurin osa suomalaisista asuu, ovat avainasemassa. Strategiapaperissa todetaan, että vain harvalla seuralla on mahdollisuus yksin organisoida 13 – 18-vuotiaiden valmennusta.
Jokainen yleisurheilua tunteva ymmärtää, että ainakin kaikissa yli 15 000 asukkaan kuntien seuroissa tämä on mahdollista, siitä on jo vahvaa näyttöä eripuolilta valtakuntaa. Joten mitä strategian tekstillä tarkoitetaan?
Joko analyysi on ollut strategian teossa väärä, tai on sattunut inhimillinen kirjoitusvirhe tekstin kirjoittamisessa.
Tukeeko valittu ”alueellistaminen” nuorten päivittäisvalmennusta optimaalisesti seuroissa, joilla on väestöpotentiaalin perusteella eniten parannettavaa?

Seuratoiminta ja sen elinvoimaisuus tunnustetaan laajasti strategiassa, toimintasuunnitelmissa ja juhlapuheissa.
Miten sitten on käytännössä? Suomen Urheiluliiton seurapalvelujen ja huippu-urheilun budjetti on yhteensä noin 3 miljoonaa euroa – voisiko ko. summan käyttää paremmin strategiaa palvelevalla tavalla? Valmennusosaston henkilöstö on laaja ja rakentuu pitkälti jo 70-luvulla omaksuttuun lajipäällikkö- ja lajivalmennusorganisaatioon.
Käytännössä toimintaympäristö on muuttunut paljon 30 vuodessa. Sisäharjoitteluolot ympärivuotisesti kaikissa osissa maata on saavutettavissa kohtuullisin välimatkoin. Urheilulukiot, liikuntapainotteiset lukiot ja urheiluakatemiat ovat nykyisin arkipäivää.
Samalla seurojen päätoimisuus ja hallinto on kehittynyt. Seurojen vapaaehtoisten valmentajien aikaa ei ole järkevää käyttää matkailuun kohti Kuortanetta tai tulevaisuudessa lisääntyvässä määrin kohti Pajulahtea.
Ylipäätään urheiluopistoverkosto toimii nykyisessä kehittyneessä yleisurheilun toimintakentässä huonosti. Nyt, viimeistään strategiassa 2014 kannattaisi purkaa lajivalmennusorganisaatio ja antaa selkeästi nykyistä enemmän seurojen valmennuspäällikköjärjestelmälle tukea.
Tämä tuki koskettaisi välillisesti tuhansia urheilijoita ja satoja vapaaehtoisvalmentajia. Tätä kannattaa kokeilla tulevaisuudessa, koska se olisi aidosti uudenlainen toimintatapa.
Ihmetystä on herättänyt, miksi seurojen nuorisovalmennuspäällikköjärjestelmän vahvistamiseksi tarkoitettuja nuorisovalmennuksen käynnistämistukia jätettiin jakamatta talousarvion ja toimintasuunnitelman mukaisesti vuonna 2009?
Onko liittovaltuusto tietoinen siitä, että sen päätöksiä on operatiivisesti muutettu? Jatkuvatko nämä tukitoimet ja laajennetaanko niitä jatkossa?

Veikkausvoittovaroista jaettiin vuosille 2009 - 2011 SLU:n, toimialajärjestöjen ja lajiliittojen yhteistyöllä tukea päätoimisten palkkaukseen kesällä 2009.
Yleisurheiluseuroillekin näitä tukia ja uusia päätoimisia saatiin. Seurat lähtivät ripeästi liikkeelle ja palkkasivat päätoimisia tukemaan vapaaehtoisten arvokasta seuratyötä.
Miten Suomen Urheiluliitto on huolehtinut näiden henkilöiden ottamisesta mukaan toteuttamaan yleisurheilun strategiaa ja tukenut heidän työtään?
Nämä päätoimiset tekevät paikallistasolla töitä yleisurheilun kehittämiseksi ja toimivat satojen vapaaehtoisten tukena.

Yleisurheilun vahvuus on koko maan kattavassa seuraverkostossa.
Aluevalmennuspäälliköt voivat tukea pienempien seurojen nuorisovalmennuksen yhteistyötä. Suurten väestökeskittymien, käytännössä noin neljänkymmenen suurimman paikkakunnan seuratoimintaan tarvitaan kuitenkin entistä enemmän taloudellista ja koulutuksellista panostusta liiton toimesta.
Seurat ovat onneksi oivaltaneet yleisurheilupalvelujen laajan tuottamisen oman talouden vahvistamisessa. Suomalaisen yleisurheilun strategia antaa liitolle mahdollisuuden, mutta entiset toimintatavat, rakenteet sekä talouden virrat on laitettava palvelemaan aukottomasti strategiaa 2010 – 2013.
Vitkasteluun ei ole varaa, muuten lajin asemaa vaarannetaan tavalla, joka ei ole kenenkään yleisurheilutoimijan edun mukaista.
Kuten liiton kunniapuheenjohtaja Jukka Uunila on joskus todennut, tulee rakenteita ravistella noin seitsemän vuoden välein, jotta tuloskunto on organisaatiolla hyvä.