Heimo Elosen blogi

Talviolympialaisploki

Mitä asiaa talviolympiakisoilla on tälle sivustolle? No, sitä samaa kuin Frank Fredericksillä ja Allyn Condonilla oli Vancouveriin: ei mitään.

Fredericks purjehti kisojen alla Jacques Roggen kyydissä pitkin kauppalaa saksimassa poikki kiiltäviä avajaisnauhoja. Ex-sprintteri loihti mukaansatempaavan vaikutelman väärille kulmille eksyneestä ihmisestä. Se sujuu kun istuu viidellä KOK-pallilla yhtä aikaa. Mikä maa, mikä kokous?
Condon, pikaviestin muinainen Euroopan ja Kansainyhteisön mestari, nelimieskelkkaili sijan 17.
Pari muuta kisahuomiota kotikatsomosta.

Talviolympialaiset paljastivat taas kerran esteettiset puutteensa. Kuten ihon. Sitä ei paljastunut.
Kesäolympiakisoissa, eritoten yleisurheilussa, on tarjolla runsaasti treenattua paljasta lihaa, ennen kaikkea naispuolista, mikä on mukavaa. Talvikisoissa näkyy vain punottavia nenänpäitä, joista roikkuu usein jotakin.
Rimatkin ovat talviurheilussa järjestään väärässä asennossa, pystyssä.
Talviolympiakisojen urheilullisia heikkouksia on mahdoton ylikorostaa. Millään lajiryhmällä ei ole globaalista harrastuspohjaa. Ainoastaan alppihiihto, kaunoluistelu ja jääkiekko nauttivat maailmanlaajuista uutisarvostusta, nekin nipin napin. Se ei riitä. Planeetan luontaisesti parhaiden urheilijoiden asuinsijoilla, Afrikassa ja Karibialla, ei harrasteta talvilajeja juuri  lainkaan.
Afrikkalaiset ja karibialaiset karttavat urheilua lumella ja jäällä koska he vaalivat arvokkuuttaan.
Ympäriinsä liukastelussa ja mukkelismakkelis-kaatuilussa ei ole arvokkuutta.

Suomalaiselle televisionkatsojalle talviolympiakisat olivat ravisuttava kokemus. Täkäläisen tuubitarjonnan parhaat sarjat keskittyvät Ylen kakkoskanavalle. Kaksi viikkoa ilman Da Vincin Tutkimuksia (miljöö oikea Vancouver, tuottaja Arvi Liimatainen), Hädän Hetkiä, Pirunpelejä (Vancouver, Liimatainen) ja kahta sorttia Kovaa Laakia hipoo sadismia. Kaksi viikkoa ilman Ajankohtaista Kakkosta, Pressiklubia, Silminnäkijää sun muuta omantunnon kolkutusta madalsi alunperinkin kituvaa sivistystasoamme huolestuttavasti.
Kisat olisi pitänyt tuupata ulos kanavalta, jolla oli enemmän hömppätilaa.  
Toisaalta, talviolympialaiset lohkaisivat kerrassaan mainion raon Bob Dylanin tuotannon alusta loppuun kuuntelemiselle.
Tai tosielämälle.

Mitä Pohjolan pienen maan talviurheiluyleisöön tulee, tällaista se on.
- Yhdeksän jää ilman, vanha kaverini Kuokkanen lohkaisi avajaispäivänä eikä ollut takuulla ainoa.
Kuokkanen oli kuullut, että Vancouverissa oli tarjolla 86 kultamitalia ja Suomen joukkueessa 95 urheilijaa.
- Sillä ainoalla mitalistillakin on lemmikkieläimen nimi, supermarketin kassaneiti sanoi kansakunnan menestyksestä jutustelevalle seniorikansalaiselle eteläsuomalaisessa kaupungissa ennen naisten viestipronssia, tarkoittaen Peetu Piiraista.
Talviurheiluyleisö on ahnetta ja ilkeää.

Vaatimaton suomalaismenestys johtui ilmiselvästi valmennuksesta.
Janne Väänänen käytti sanoja "perse" ja "paska" kuvaillessaan suojattiensa esitystä isosta hyppyristä.
Mäkikoutsi kuulosti huonosti kasvatetulta leikkikenttätyrannilta.
Hyvä valmentaja kuulostaa hyvin kasvatetulta entiseltä leikkikenttätyrannilta.