Tylsääkö - eihän toki!

Eihän tuota Timanttiliigaa ole yleisurheiltu vielä kuin kolmen osakilpailun verran, mutta jonkinlaisen välitodistuksen sille voi jo antaa.
Hesarin Färdigin Jakke ei poikennut peruspessimistisestä linjastaan sunnuntain lehden kommentissaan. Paikalla Oslon Bislettillä olleena hän epäilemättä aistikin tunnelman paremmin kuin me televisiontöllöttäjät, mutta en voi olla kaikista Jaken teeseistä samaa mieltä.
Esimerkiksi se, että liigailta kaipaisi välttämättä tuttuja superhypertähtiä ollakseen kiinnostava, ei sovi ollenkaan omaan ajattelutapaani.
Usain Boltin temput on nähty niin monta kertaa, etteivät ne enää sytytä. Naamaansa telkkarikameroille osasi väännellä jo Vesa-Matti Loiri rahtusen hoikemmassa kunnosa kuin nykyään.
Urheilullisesti Boltin pitäisi tehdä jotain todella käsityskyvyn rajat murskaavaa, ennen kuin niitä pitäisi Pekingin ja Berliinin jälkeen ihmetekoina. Parannelkoon nyt rauhassa akillesjännettään, sillä ensi kesän Daegun MM-kilpailut tarvitsevat Boltia paljon kipeämmin kuin Tmanttiliiga.

Jelena Isinbajevaan vain yksinkertaisesti kyllästyi. Tavallaan hänestä ei voi olla pitämättä, mutta se, että herne meni nenään parin epäonnisen arvokilpailun jälkeen, ei oikein sympatioita herätä.
Eiköhän Jellu keksi luottokorttinsa kanssa Monacon katuja tallaillessaan jotain pientä kivaa.
Sanya Richards-Ross taas on jonkinlainen väliinputoaja meille, jotka muistamme Marita Kochin ja kumppanit 1980-luvulta. Loistava urheilija, mutta ei mikään maailmaa mullistava nelosen juoksija.
Okei, okei, tankissa on taatusti erilaista polttoainetta, mutta sillä en jaksa nyt moralisoida.
Kenenissa Bekeleä olen ennenkin sanonut tylsähköksi juoksukoneeksi, ja uudistan sanani.

Mitä vikaa oli Oslon vitosessa ilman Bekeleä , kun mustat ja valkoiset murjaisivat urakalla 13 minuutin alle?
Mitä vikaa oli David Rudishan ja Akubaker Kakin uljaassa yhteenotossa 800 metrillä?
Mitä vikaa oli siinä, että keihäänheittoon on saatu mitä ilmeisesti uusi kestotähti, Petr Frydrych? Puhumattakaan siitä, ettei suomalaistenkaan keskinäinen nokkimajärjestys ole enää kiveenhakattu.
Ovathan 90 metrin heitot näyttäviä, mutta eipä ole valittamista senttitaistelussa 85 metrin rajan kahta puolenkaan.
Entä onko se jonkun mielestä tylsää, että seiväshyppyä pari kautta hallinnut Steve Hooker kokee kuolevaisuutensa?
Tai se, että Blanka Vlasic saa oikein tosissaan tehdä töitä voittaakseen naisten korkeuskilpailun, kun Chaunte Lowe on saanut jostain siivet selkäänsä?
Joka ennätysjahtia kaipaa, saa sitä varmasti vielä tämän kesän aikana. Rudisha on ykkösnimeni, mutta eiköpähän joku muukin keksi yrittää mahdotonta. Ties vaikka onnistuu.

Suomalaisesta yleisurheilukauden alusta olisi aika paljon hyvää sanottavaa, mutta palaan siihen viikon päästä, jahka EM-joukkuekilpailun katsastukset on pidetty.
Joka tapauksessa jo nyt voidaan olla varmoja siitä, ettei EM-Barcelonassa ehdi juuri huilailla turruttavan pitkillä siestoillakaan.
Päivän luppotunnit kuluvat Suomen joukkueen ennakkoinfoissa, joissa haastateltavia piisaa enemmän kuin moneen, moneen arvokilpailuun.
Nyt vain kädet ristiin, että säät pysyisivät lämpiminä kotimaassakin. Urheilijat eivät loukkaantuisi, ja kilpailuja olisi mukavampi katsoakin kuin perinteisessä kesäkuun koleudessa.

Alkuviikko menee lomapäivien vietossa (lue: polttopuiden sirkkelöinnissä) täällä synnyinmaisemissani.
Viimeistään perjantaina pitää orientoitua taas huippu-urheiluun vähintään sataprosenttisesti.
Erittäin moni yleisurheiluihminenkin katsoo jalkapalloilun MM-lopputurnausta, ja useimmat tunnustavat väriä.
Itselläni löytyy Tampereella kaapissa odottamassa kolme pelipaitaversiota, joista kelpaa valita: Saksan liittotasavalta 1990, Saksa 1996 ja Saksa 2008.
Pojallani on lisäksi vieraspaita tuosta 2008:sta.
Unelmani on, että saisin pukea Pedersören SM-viestisunnuntaina vaikkapa sen retropaidan.
Saksan julkinen kannattaminen on edelleen tässä maassa uhkarohkeaa, mutta tiedän, että yleisurheilu- ja erityisesti kestävyysjuoksupiireissä meitä omilla aivoillamme ajattelevia rittää.
Olisi paljon muodikkaampaa jankuttaa Brasiliasta, Englannista tai Espanjasta. Parantaisi maailmaa toivoa afrikkalaisille kaikkea hyvää tai julistaa Diego Maradona Argentiinan peräsimessä väärinymmärretyksi neroksi.
Mutta eipä innosta.

Lapinlahdella kuulaana maanantai-aamuna 7.6.2010 kello 6.42
Antti-Pekka Sonninen
Päätoimittaja, Yleisurheilun Kuvalehti