Katalonia kotona

Katselin tällä tietoa viimeisiä oikeita EM-kilpailuja yhtä aikaa haikein ja ärtyisin mielin.
En ymmärrä miksi 76 vuotta erinomaisesti toiminut järjestelmä piti vesittää inflaatiotuotteeksi. Järkeviä perusteluita ei ole esitetty.
Yleisurheiluväki, valveutuneeksi oletettu kansanosa, ei ole niitä juuri mankunutkaan. Alakuloinen alistuminen kabinettijengin sekoiluun näyttää olevan vallitseva asenne.
Vanhan mantereen rata- ja kenttäurheilusta vastaava koomikko, Hansjörg Wirz, markkinoi Helsinkiä 2012 ensisijaisesti mainiona kurotusetappina Lontoon olympiakisoihin. Esimerkiksi venäläiset, Wirz kehuu, ovat luvanneet jo kaksi vuotta etukäteen karsia olympiaedustajansa Suomessa.
Minä kannatan näkemystä syksyltä 1939. Iso naapuri paneutukoon omiin asioihinsa rajojensa sisällä.
Katseeni erotti Barcelonasta Turun suuntaan välitetystä kuvamateriaalista paljon naisia. Katseeni ei tottele käskyjäni. Siinä ohessa kompastelin sivuseikkoihin.

Pelkkä sattuma. Katalonian siirtyminen sivistyksen pariin - päätös härkätaistelujen lopettamisesta - osui yksiin yleisurheilukilpailujen avauspäivän kanssa.
Olen iät ajat ihmetellyt miksei joka nurkkaan nokkansa työntävä, edistyksen keulakuvana pasteeraava EU puutu törkeimpään alueellaan harrastettavaan eläinrääkkäykseen. Ihmettelen yhä.
Varma tieto. Me, suuren yleisön edustajat, nujersimme Dwain Chambersin. Tähtidopparin jääräpäisesti torjuma fakta - menestystäsi inhotaan - upposi lopulta hänen kaaliinsa satasen finaalin 70 metrin viivalla.
Armoton junttaus - suurta yleisöä selittämättömistä syistä viehättävän haastajan, Christophe Lemaitren, ympäri mannerta valtaamat kisaesittelyjen etusivut - auttoi. Totuus ei ole kaunis mutta se hidastaa.
Naulan kantaan. Mika Lehtimäki moitti kotikatsomoihin arvokilpailujen vauhtilajien aikavertailukäytäntöä. Väärän systeemin vaaliminen on yksi monista urheilumuotoamme päälliköivien piirien taitamattomuuden osoituksista.
Älyttömiä uutuksia - pudotusjuoksut, hyppymäärärajoitukset - tuputetaan. Vanhoja älyttömyyksiä ei korjata.
Borletus. Michael Bingham sijoittui Yhdysvaltain yliopistomestaruuskisojen 400 metrillä toiseksi vuonna 2009, edellään Jonathan Borlee, takanaan muun muassa Kevin Borlee (4.). Barcelonassa Bingham sijoittui toiseksi edellään Kevin Borlee, takanaan muun muassa Jonathan Borlee (7.). Voi olla, että yhtenä ihmisenä esiintyvä Jenkki-Mikey epäilee menoa ja meininkiä epäreiluksi.

Turismi. Niilot ovat suhtautuneet tänä kesänä entistä aggressiivisemmin suomalaisten arvokilpailujoukkueiden kokoa kummeksuviin veronmaksajiin. Pekka Vasala, Seppo Räty ja pari peruskumppania läiskäistään automatisoidulla raivolla tiskiin malliksi opintomatkailun hyödyllisyydestä.
Ikuisista turisteista ei hiiskahdeta. Aihetta olisi. Kroonisten oppimatkailijoiden ja pärjääjiksi kasvaneiden oppimatkailijoiden suhde isojen suomalaisjoukkueiden aikakaudella on kauhistuttava.
Suomen ykköset. Merja Korpela, lekafinaalin ykkönen melkein minuutin ajan, päätyi saalistamaan suomalaisretkikunnan ensimmäisen pisteen, yhden. Jonathan Åstrand pyyhkäisi kaarrematkan kahdesti alle EM-kilpailuja edeltävän ennätyksensä ja SE:n viestissä, koko saaliin ykkösradalta.
Merlene Ottey. Katharine Merry morjensti 50-kesäistä sprintteriä Barcelonassa, hämmästyttävää kyllä, ensimmäistä kertaa eläissään, todeten tämän "rennoksi mutta varautuneeksi". Jep, ihmiset eivät muutu.

Sanonta. "Tautia takana" on korvannut "riittävät paukut" Yleisradion selostusmiehistön suosituimpana tehoilmaisuna. Mitä seuraavaksi? "Ryhtiä rekeen"?
Etnistynyt huono muoti. Enemmistö valkoisista brittitypyistä roikotti edustusasunsa pöksyjä alhaalla lanteilla, kukaan muu Euroopassa ei.
Kahlaaja. Ihminen, jolla ei ole mitään asiaa estejuoksukilpailuun, Layes Abdullajeva, pilkkasi lajia urheilemalla sijan kuusi estejuoksukilpailun EM-finaalissa.
Yliannos lystiä vauhdin ystävälle Espanjasta perjantaina 30. heinäkuuta 2010. Viisi pika- ja aitajuoksufinaalia plus kahden matkan välierät kolmen tunnin sisään. Silmäni pullottivat. Aivoni kiehuivat. Kätöseni tutisivat. Keuhkoni rytisivät. Tukkani kihartui. Jalkateräni heilui itsestään. Pahin pullistuma: kolme finaalia 25 minuutin sisään.

Tarkistus. Tulkitsin aitakierroksen EM-juniorit Tampereella 2003 voittaneen Rhys Willimasin silloisen tokaisun - "tämä oli luultavasti ainoa tilaisuuteni saavuttaa urallani mitään" - merkiksi kauhistuttavasta kunnianhimottomuudesta.
Mies on sittemmin aitonut kaksi EM-mitalia ja nyt viimein myös 48-sekuntisen lukuisten urheilemista haittaavien vastoinkäymisten lomassa. Seitsemän vuotta Tampereelta poispäin tulkitsen Williamsin siivun walesilaiseksi huumoriksi, joka on vaikea laji kuolevaisille.
Kiikun kaakun. Veronique Mang juoksi 200 metrin finaaliin 0,2 sekunnin vastatuulessa ajalla 23,21. Pika-aidat (12,95), korkeuden (189) ja kuulan (14.05) aiemmin päivän mittaan urakoinut Jessica Ennis juoksi ottelun 200-metrisensä 0,3 sekunnin vastaiseen ajassa 23,21.

Etikettivirhe Espanjassa. Tatjana Lysenko heilasteli lehteriporukan kannustamaan heittojaan. Porukka totteli dopparia.
Riemun muodot. Pronssimitalinsa varmistanut Lisa Ryzih valmistautui viimeiseen suoritukseensa - 475, läpijuoksu - kuin hermoromahdukseen. Nuori nainen ronkki ja takoi itseään, tanssi seipäänsä kanssa eroottisesti, höpisi ja kiekui, magnesium pöllysi. Myös Nevin Yanit ja Myriam Soumare menettivät Kataloniassa järkensä suurieleisesti. He tarvitsivat siihen voiton.
Nuorennusleikkauksen numeroleikki. Mantereemme uusi limppumestari Sandra Perkovic on 20-vuotias. Hopea- ja pronssimitalistit Nicoleta Grasu ja Joanna Wiesniewski ovat viihtyneet planeetalla yhteensä melkein neljä kertaa kauemmin, 76 vuotta.
Linssilude. Kiitos saarelaisosanoton paljouden ja taitavan henkilökohtaisen sijoittumisensa Phil Jones, CNN:n World Sportin ex-isäntä, nykyinen BBC:n hikilinjahaastattelija, ei väistynyt tv-ruudustani viikkoon.
Euroopan kuningatar. Natalia Antjukh.