Yleisurheilun Kuvalehti - blogi

Rankkausbisnes

17.02.2011 10:53

Jouko Kuha komeili estejuoksun maailmantilaston kärjessä vuonna 1968 ME-ajalla 8.24,2. Amos Biwott kohkasi sijalla 74 ajalla 8.44,8. Track & Field News -lehden kauden lajikohtaisella ranking-listalla Kuha oli viimeinen, kymmenes. Biwott poseerasi ykkösenä.

Antakaas kun arvaan. Ihmiset Keniassa hyppäsivät kattoon riemastuksen ja Suomessa raivostuksen siivittämänä. No, ei.

Kaukaiset esteet pälkähtivät päähäni T&FN:n höpinäpalstan tammikuisen puheenvuoron myötä. Kirjoittaja ihmetteli lukijakunnan laiskaa reagointia firman järjestyksessään 64. vuosikatsausnumeron sisältöön. Pois alta juostun, hypätyn ja heitetyn sesongin paketoiva T&FN:n ("ympäri galaxin maineikas", lehti totesi eräänä huumorin läpitunkemana talvena) Annual Edition esittelee lajirankkausten lisäksi vuoden kymmenen kauneinta naista ja komeinta miestä ynnä syvälliset maailmantilastot. Tilastot poislukien materiaali on yleisurheiluväen korkean ja analyysiin taipuvaisen älyn ja säkenöivän ilmaisukyvyn armoilla. Missä keskustelu viipyy, kirjoittaja tivasi. Mikä meitä vaivaa, kirjoittaja jatkoi. Ovatko kaikki tyytyväisiä työnteon jälkeen tänä vuonna, hän kysyi.

Uteleva postaaja inspiroi 86 kommentia, joita vilkaistiin reilut 2000 kertaa. Keskustelu tyrehtyi kahdessa viikossa. Varsin vaimea hälinä ottaen huomioon T&FN:n laajalti tunnustetun statuksen "yleisurheilun raamattuna".

Vähäpuheisuuden syitä sopii arvailla. Yleisurheiluväki on kaikessa fiksuudessaan nöyrää ja konfliktiarkaa, kuten urheilumuodon kansainvälisiä ja kansallisia liittoja johtavien pässinpäiden suuri määrä osoittaa. Hanttiin paneminen ei kuulu lajikulttuuriin. Yleisurheiluyleisö on pirstoutunutta; harva seuraa intensiivisesti koko kenttää. Kinaajat eivät kohtaa toisiaan. Piirikunnallisella tasolla ahertavalle jengille maailman ääriltä junailtu rankkaustouhu näyttäytyy elitistisenä hevosen tavarana. Urheilun peruskuluttajan silmissä se lienee kaikkien aikojen nyhveröpuuhastelua. Moni tosiniilo löytää yltyvän arvokisakierteen mitalilistoissa ja muussa kovassa faktassa kylliksi muistamista ja pohtimista; ranking-tälläys ovat aivotilaa haaskaavaa spekulaatiomylläystä.

Ja minä olen salaa sitä mieltä, että ihminen, jolla ei ole hyllyssään T&FN:n vuosikatsausnumeroita ajalta 1948-2011 on diletantti.

Vladimir Nabokovin lievästi mukailtu tokaisu "Elämän tarkoitus on kirjoitusten uudelleen lukeminen" toimii erinomaisesti T&FN:n kausikääräisyjen osalta. Metkoissa, nostalgisissa, tyrmäävissä yksityiskohdissa - tapaus Kuha & Biwott on sitä kaikkea - piisaa nautiskelemista yli yhden ihmisiän. Yleisurheilun sodanjälkeinen historia, miinus kuluva vuosituhat, on taltioitu niihin oikeammin kuin minnekään muualle. Siinä sivussa lukijan eteen avautuu aikamoinen siivu siviilihistoria.

Mennäkseni asiaan, T&FN on nykyään rankkausbisneksen häviäjä. Brittiauktoriteettien Mel Watmanin ja Peter Matthewsin toimittaman nettijulkaisun Athletics Internationalin yhteistyössä Athletics Weeklyn kanssa julkaisemat rankkaukset ovat 2000-luvulla ajaneet amerikkalaislehden ohi perusteellisuudessa ja loogisuudessa.

T&FN ja AIAW noudattavat muodollisesti yhtäläistä kriteeristöä: 1) arvokilpailumenestys, 2) urheilija vs urheilija, 3) tulostaso. Tosiasiallisesti T&FN:n numerot ovat tätä nykyä järjestyksessä 2-1-3. Lehti on hurahtanut ammattilaisiksi kutsumiinsa, GP-sarjoja ja tiesmitä liigoja kiertävään porukkaan. Ulkopuolisia katsotaan nokan vartta pitkin tekivät he mitä hyvänsä. Ironista kyllä, väärinkäytöksen etummaiset kärsijät ovat amatöörien kirjoissa kilpailevat Yhdysvaltain yliopistourheilijat.

AIAW on pysynyt uskollisena kriteereilleen. Paneeliin vuonna 2005 kutsuttu Mirko Jalava sanoo: - Urheilijat ajoittavat edelleen huippukuntonsa arvokilpailuihin. Me myötäilemme heidän asenteitaan.

Huomattavimmat erot rankkausryhmien suorituksessa osuvat lajikymmenikköjen sijoille 7 - 10. Taso levenee alaspäin. Sijalle 10 on isompi ruuhka kuin sijalle yksi, se vaatii enemmän fundeerausta. Ja se paljastaa työn huolellisuuden. Usain Bolt ei piittaa minne nippu kynänpureskelijoita hänet listaa, kundi tietää kuka on. Globaalisen eliitin kupeessa vaanivalle urheilijalle paatuneen asiantuntijaremmin tunnustus sitä vastoin saattaa merkitä ylöspäin laukeavan tossusopimuspykälän lisäksi tuhtia kohennusta itsetunnolle ja motivaatiolle. Olen maailmanrankattu urheilija! Olen joku! Sija 10 saattaa muokata hänen tulevaisuutensa.

T&FN näyttää arpovan sijat 7 - 10. AIAW analysoi ne.

T&FN:n aivoriihessä huhkivat Kanadan passia kantava päätoimittaja Garry Hill, jenkit Dave Johnson ja Jonathan Berenbom, britti Richard Hymans ja Nejat Kök Turkista. Miehistö hukkasi korvaamatonta asiantuntemusta ja noin 90 prosenttia arvovallastaan Roberto Quercetanin lopetettua hommat vuonna 2009.

AIAW:n työryhmässä hikoilevat Watman, Matthews, kolmas britti Stan Greenberg, Alfons Juck Slovakiasta, Lennart Julin Ruotsista, Ed Gordon Jenkkilästä ja Jalava, jota voi käydä rapsuttamassa Littoisissa. Watman ja Matthews aloittivat rankkaustoimensa jo lyhytikäiseksi jääneen Athletics Todayn palstoilla 1980-luvulla.

Lopuksi historiallinen vertailu. T&FN:n ensimmäisellä, kauden 1947 ranking-listalla esiintyi 15 suomalaisurheilijaa kahdeksassa lajissa, päällikkönä kympin ykkönen Viljo Heino. Kaikki olivat miehiä; lehti sekaantui naisiin vasta 1956. T&FN:n ranking-listalla 2010 esiintyi neljä suomalaisurheilijaa yhdestä lajista, kaikki miehiä.