Yleisurheilun Kuvalehti 4/2010

22.01.2010 09:38

Mari Sepänmaa valmis nousemaan kansainvälisille lukemille

Lappeenrannan Kalevan kisojen komea ennätysparannus vuonna toi korkeushyppääjä Mari Sepänmaan suuremman yleisurheiluyleisön tietoisuuteen heinäkuun lopun helteisenä iltana 2007.
Sen jälkeen hänen on odotettu nousevan lähemmäs 190 sentin suomalaisittain haamurajana pidettävää lukemaa, mutta iso harppaus on vielä jäänyt tulematta.
- Lappeenranta on jäänyt mieleeni toistaiseksi makeimpana hetkenäni kilpailuissa, mutta vastaavasti Tampereen Kalevan kisojen hopea 2008 ei maistunut kovin hyvälle, koska ylitin vain 178.
Nyt uusiin korkeuksiin nousemiselle on realistisia perusteita, sillä Mari on muuttanut hieman harjoitteluaan tavoitteenaan voimatasonsa selvä lisääminen.
- Olen tehnyt paljon perusvoimaharjoitteita saadakseni lisää lihasmassaa. Myös viiden kilon painoliivejä olen käyttänyt paljon muun muassa penkillenousuissa, -hyppelyissä sekä askelkyykyissä.
- Vaikka noissa treeneissä on tullut paljon toistoja, olen pyrkinyt tekemään liikkeet nopeasti. Penkillenousuissa on korostettu vapaata jalkaa, Mari kertoo.
Hän kilpaili hallikaudella vain kaksi kertaa, joista jäi hyvä mieli. Tampereen Tähtien kisoissa meni 177, mutta Turun SM-kilpailussa jo 183 eli korkeammalta kuin koskaan. Ulkoratakausi alkoi heti ennätyksellä 182.
- Hallikausi oli hyvä testi, jossa näin, että heikkouksieni kehittämiseen tähtäävä harjoittelu todellakin on purrut. Nopeutenikin on parantunut, mutta ei 183 vielä ylittynyt kovin hyvällä tekniikalla.
Turussa muutkin kuin Mari venyivät hienosti, ja seitsenottelua päälajinaan pitävä Maiju Mattila nousi jopa yhtä korkealle.
- Tavoitteenani on hypätä nousujohteinen kesäkausi niin, että parhaat hypyt osuvat tärkeimpiin kilpailuihin ja saavuttaisin tietyn tason. Paljoltahan se 189 kieltämättä tuntuu vielä, Mari arvioi.
Marin valmentajan Hannu Peltolan ajatukset kulkevat samoilla linjoilla:
- Näillä eväillä 189:n ylitykseen tarvitaan optimihyppy ja -olot. Sateinen ja kylmä kilpailusää vaikuttaa Mariin jonkin verran, sillä noin kevytrakenteisen urheilijan lihaksistoon kylmyys iskee nopeasti.
- Hyppytekniikka Marilla on pysynyt hyvin kasassa. Se on muotoutunut hänelle luontaiseksi, vaikkakin pikkufiilausta riittää koko ajan. Eniten töitä teetättävät viimeiset 2 - 3 vauhtiaskelta, Peltola luonnehtii.

Lue koko Sepänmaan haastattelu Yleisurheilun Kuvalehti 4/2010:stä!

***

Oskari Mörö yllätti valmentaja Pettisenkin

Valmentaja Atte Pettinen on nähnyt ja kokenut kaikenlaista, mutta selälleen lensivät hänenkin silmänsä, sunnuntaina 23. toukokuuta.
Pettinen sai Moskovasta Anatoli Mihailovilta viesti, että hänen valmennettavansa Oskari Mörö oli juossut Euroopan nuorten olympiakarsinnoissa 400 metrin aidoissa 17- ja 19-vuotiaiden Suomen ennätyksen 51,90 ja sijoittunut kolmanneksi.
- Vastasin Anatolille, että tuloksessa oli varmaan virhe. Ei ollut!
SE ei tullut mitenkään yllätyksenä, koska Mörö oli kaksi päivää aiemmin alittanut jo entisen SE:n. Silloin kello oli näyttänyt 52,60, joten siihen nähden uusi parannus tuntui lähes mahdottomalta uskoa.
- Alkueräjuoksuni ei ollut lainkaan puhdas, vaan tein siinä monta virhettä. Tiesin parantamisen varaa jääneen, ja kun finaalin alkuverryttelyssä fiilis nousi todella korkealle, osasin odottaa hyvää aikaa, Oskari kertaa.
Kolmossija tiesi matkalippua Singaporeen elokuussa järjestettäviin historian ensimmäisiin nuorten olympiakisoihin. Ennakkoasetelmissa Oskarin jatkopaikka ei ollut mitenkään kirkossa kuulutettu, sillä hän majaili tilastoissa kymmenentenä, kun Euroopan kiintiö oli juuri kolme paikkaa.
- Alkueräaikani oli jo kolmanneksi nopein, joten tiesin, että Singaporeen pääsyni olisi omissa käsissäni. Aitajuoksussa tahtoo melkein aina jäädä kilpailusuoritukseen parantamisen varaa, mutta finaalijuoksuni oli selvästi puhtaampi.
- Kävin ensimmäistä kertaa Moskovassa, ja reissusta jäi muutenkin tosi hyvä maku, vaikka viiden kilsan bussimatka hotelliltamme stadionille kesti ruuhkassa jopa tunnin. Paikalliset eivät paljoa englantia puhuneet, mutta kaikki sujui hyvin, Oskari miettii.

Lue lisää Yleisurheilun Kuvalehti 4/2010:stä!

***

Kuuma EM-kesä lupaavasti aluillaan

Meneillään on eurooppalaisittain suuria mahdollisuuksia täynnä oleva yleisurheilukausi, koska Barcelonassa järjestetään heinäkuun viimeisellä viikolla maanosan mestaruuskilpailut.
Suomi saa Montjuicin olympiastadionilla suuren, noin 50 urheilijan joukkueen, jolla on täydet mahdollisuudet yltää samaan kuin Göteborgin Nya Ullevilla 2006 eli yhteen kultaan ja kahteen hopeaan.
Pikajuoksijat yrittävät paitsi henkilökohtaisille matkoille, myös miesten pikaviestiin ja siinä finaaliin.
Esteiden EM-kultaa puolustava Jukka Keskisalo ei ole ainut kestävyysjuoksija, jolla on mahdollisuuden hyvään sijoitukseen. Myös keskimatkoille lähtee paljon edustajia.
Kävelijä Jarkko Kinnunen uhkuu elämänsä kuntoa ja on valmis taistelemaan vaikka mitalista.
Hyppääjistä SE:tä sivunnut Tommi Evilä ja varmaan korkeuskuntoon noussut Osku Torro ovat ykköskorttejamme, mutta joukkueeseen tulee muitakin kovia luita.
Heitoista katseet kohdistuvat miesten keihääseen ja moukariin. Keihäässä käydään armoton kamppailu kolmesta edustuspaikasta, ja kuka tahansa valittavista voi nousta EM-palkintopallille.
Moniottelijoitakin Barcelonaan lähtee, mutta säilyminen Euroopan cupin superliigassa on miesten tavoitteista ehkä tärkein.
Juniorit kilpailevat MM-titteleistään Kanadan Monctonissa, ja suomalaisilta odotetaan hyviä sijoituksia mm. naisten 400 metrillä ja keihäässä sekä muutamissa muissakin kenttälajeissa.

Lue kauden alkukuulumiset Yleisurheilun Kuvalehti 4/2010:stä!

***

Onko maajoukkueella mahdoton tehtävä Bergenissä?

Mahdoton tehtävä!
Noinkin voi moni yleisurheiluihminen huokaista miettiessään, millä ilveellä Suomen maajoukkue säilyttäisi paikkansa EM-joukkuekilpailun korkeimmalla sarjatasolla 19. - 20.6. Bergenissä.
Vastassa on 11 maajoukkuetta, joista 8 tuntuukin mahdottomalta lyötäviksi, mutta 9. sijahan riittäisi, koska jumbokolmikko lähtee ensi vuonna hakemaan vauhtia ykkösliigasta.
Suomen miehille kävi niin sekä 2002 että 2006, kun he mittelivät EM-joukkuekilvan edeltähän, Euroopan cupin superliigassa. Taikauskoiset huomaavat, että kappas vaan; nytkin eletään jalkapalloilun MM-lopputurnauksen kesää...
Jos systeemi olisi entisensä, eli miehet ja naiset kilpailisivat omissa sarjoissaan, tilanne olisi tyystin toinen. Miehillä olisi erinomaiset mahdollisuudet säilyä pääsarjassa, jonne naiset eivät olisi edes nousseet.
Naisten pisteet lasketaan kuitenkin miesten aikaansaannosten kanssa yhteen, mikä heikentää Suomen asemaa dramaattisesti - kenties ratkaisevastikin.
Annetaanpa numeroisen puhua puolestaan. Seuraavassa viime vuoden tilastojen perusteella lasketut pisteet:
Miehet: 1) Iso-Britannia 188, 2) Saksa 187, 3) Ranska 181, 4) Puola 160, 5) Venäjä 146, 6) Italia 136, 7) Ukraina 125, 8) Espanja 121, 9) Suomi 104, 10) Valko-Venäjä 80, 11) Kreikka 77, 12) Norja 65.
Naiset: 1) Venäjä 230, 2) Saksa 188, 3) Puola 155, 4) Iso-Britannia 148, 5) Ukraina 142, 6) Italia 138, 7) Ranska 137, 8) Valko-Venäjä 110, 9) Espanja 109, 10) Norja 80,5, 11) Kreikka 76, 12) Suomi 47,5.
Yhteensä: 1) Venäjä 376, 2) Saksa 375, 3) Iso-Britannia 336, 4) Ranska 318, 5) Puola 315, 6) Italia 274, 7) Ukraina 267, 8) Espanja 230, 9) Valko-Venäjä 190, 10) Kreikka 153, 11) Suomi 151,5, 12) Norja 145,5.
Venäjä siis nousisi naisten turvin niukkaan voittoon tasaisesta Saksasta, ja naiset hinaisivat Valko-Venäjän kuiville. Myös norjalaissnaiset melkein ottaisivat Suomen kiinni.

Lue Suomen selviytymisstrategiasta tarkemmin Yleisurheilun Kuvalehti 4/2010:stä!

***

Muita aiheita mm:

Heimo Elonen ihmettelee, miksei 200 metrin aitoja enää juosta

EM-kilpailujen historiasarjassa Neuvostoliiton tarina

Seuratoimijoista esittelyvuorossa janakkalalainen Arja Kelttomäki

Kolumnisteina Jarmo Mäkelä, Mikko Karppi ja nimimerkki Keihäänkärki