YUKL6/2011

28.09.2011 12:50

Yleisurheilun Kuvalehti 6/2011 ilmestyy perjantaina 7.10.

Aiheitamme mm:

- Abel Kirui Daegun kuningas

- Sally Pearson Daegun kuningatar

- Eurooppa menetti, Afrikka voitti

- Miksi Suomi jäi nollasaldoon?

- MM-Daegu Matti Hannuksen nojatuolista nähtynä

- Amantle Montsho

- Esa-Pekka Mattila kelaa kohti huippua

- Sjundeå IF:llä vilkasta yleisurheilutoimintaa

- Pää pystyyn! kehottaa Hakanen

Klikkaa yläpalkista "lehti" ja tutustu tarkemmin!

Eurooppa menetti hieman, Afrikka Daegun suurin voittaja

Eurooppa menetti jälleen hieman asemiaan maailman yleisurheilukartalla Daegun MM-kilpailuissa, vaikka saikin yhden mitalin enemmän kuin Berliinissä 2009.
Euroopan mitaliosuudeksi tuntuu vakiintuneen runsas kolmasosa, mikä on tietenkin ylikorostunut, jos maanosien asukaslukuja vertaillaan. Se ei tosin liene tarpeen.
Pisteiden osuuttaan Eurooppa menetti 1,9 prosenttiyksikköä, mutta sai edelleen 40,6 prosenttia kaikista teoriassa jaettavissa olleista pisteistä. Daegussahan 6 pistettä 1692 mahdollisesta jäi jakamatta hylkäysten ja keskeytysten vuoksi.
Euroopan menettämien pisteiden osoite oli selvä: Afrikka lisäsi omaa osuuttaan 4,7 prosenttiyksikköä yltäen jo viidennekseen. Kenian loistavien juoksijoiden johdolla Afrikka lihotti mitalisaalistaan 23:sta 30:een ja sai kaikista mitaleista 22 prosenttia.
Kenia olikin Venäjän ohella Daegun suurin yksittäinen voittaja, ja vielä tarkemmin yksilöitynä Kenian naisjuoksijoiden panos oli parempi kuin koskaan ennen sisältäen 10000 metrin kolmois- ja maratonin neloisvoitot.
Kun Berliinissä Kenian naiset juoksivat 5 mitalia ja 47 pistettä, tauluun lyötiin nyt hurjat lukemat: 10 mitalia 90 pistettä.
Euroopan osuuden tarkempi palastelu paljastaa sen, että Venäjällä menee lujemmin kuin kenties koskaan, vaikka tottahan se hävisi taistelun Daegun ykkösmaan tittelistä selvästi USA:lle.
Venäjä kasvatti sekä mitali- että pistetiliään suunnilleen kolmanneksella ollen eurooppalaisella mittapuulla aivan omaa luokkaansa. Itänaapuri on "Euroopan Kenia", sillä sen nousulle perustan rakensivat naiset, joiden osuus Venäjän 19 mitalista oli peräti 13. Siinä on nousua Berliiniin peräti 5 mitalin verran.

****

Kirui Daegun kuningas, Pearson kuningatar

Daegun MM-kilpailujen parhaaksi miesurheilijaksi olisi montakin ehdokasta, mutta annamme sen tittelin maratonvoittonsa uusineelle Kenian Abel Kiruille?
Näin teemme monestakin syystä. Ensinnäkin kunnioituksesta sellaiselle kenialaisjuoksijalle, joka ei tyydy keräämään palkintorahoja suurilta kaupunkimaratoneilta, vaan haluaa edustaa maataan arvokilpailuissa - toisin kuin moni muu hänen maanmiehistään.
Toiseksi: maratonin kaltaisessa äärimmäisen vaativassa lajissa maailmanmestaruuden uusiminen on erittäin vaikeaa ja vaatii paitsi kunnonajoituksen nappiin osumista, myös rohkeutta, viisautta ja oveluutta sekä ripauksen onneakin.
Kolmanneksi: Kiruin esitys kosteanlämpimässä säässä oli murskaava. Kun hän lähti toden teolla juoksemaan, muille ei jäänyt mitään jakoa 30 kilometrin jälkeen. Vastaavanlaiseen ylivoimaan kykeni hyvin harva urheilija Daegussa.
Australian Sally Pearsonin juoksut 100 metrin aidoissa on helppo nimetä Daegun MM-kilpailujen naisten lajien kohokohdaksi.
Lauantaina 3.9. kello näytti Daegussa paikallista aikaa 19.23, kun Pearson voitti välieränsä ennätyksellään 12,36 ja loksautti suut auki. Pearson oli toki lähtenyt ennakkosuosikkina matkaan, mutta aivan noin hurjassa kunnossa hänen ei osattu uskoa olevan.
Siitä kului vain tunti ja 37 minuuttia, kun ilmeet olivat vieläkin hämmästyneempiä Pearsonin juostua finaalissa 12,28! Näiden aikojen ei pitänyt olla enää mahdollisia, vaikka myötätuuli puhalsikin 1,1 metriä sekunnissa, mutta Pearsonin loistava perusnopeus yhdistettynä eleettömään suoraviivaiseen ja silti aggressiiviseen aitatekniikkaan pääsivät oikeuksiinsa.

****

Suomen nollatuloksella on loogiset taustansa

Suomi jäi Daegussa kolmannen kerran MM-kilpailujen historiassa ilman ainuttakaan mitalia, ja kun tähän saldoon lasketaan Ateenan olympiakisat 2004, tällä vuosituhannella noloon nollasaldoon on jouduttu tyytymään neljästi.
Joka ikisen kerran aiemmin kotiin oli palattu edes yksi pistesija tuomisina. Ateenassa sen nappasi Tero Pitkämäki keihään kahdeksannella sijallaan. Nyt saatiin kaksi yhdeksättä sijaa.
Tämä käynnisti jälleen kerran keskustelun suomalaisen yleisurheilun ongelmista. Huoli tulevaisuudesta on kova sekä aktiivisessa yleisurheilytyössä mukana olevien ihmisten että sitä korkeintaan kotisohvalta seuraavan suuren yleisön keskuudessa.
Osansa saivat niin SUL:n johto, valmennusjohto kuin urheilijatkin. Iso osa kritiikistä oli aiheellista, sillä joukkue selviytyi Daegussa heikosti, mutta myös täysin ymmärtämättömiä puheenvuoroja olivat lehtien ja keskustelupalstojen yleisönosastot pullollaan.
Ei liene tarpeen toistaa sanottuja asioita, sillä ongelmien syyt ovat huomattavasti syvemmällä kuin viime vuosina tehdyissä henkilövalinnoissa ja harjoitteluun liittyvissä ratkaisuissa.
Muutostarve on tiedostettu, ja syksyn mittaan on tiedossa erinäisiä toimenpiteitä, joilla pyritään turvaamaan ensimmäiseksi ensi vuoden Helsingin EM-kilpailujen onnistuminen, mutta myös tason nosto sen jälkeisiin arvokilpailuihin.
Palaamme kentän ääniin ja keskusteluun seuraavissa numeroissamme. Tämän kesän tapahtumien paremmin ymmärtämiseksi piirtäkäämme aikajana lähtien vuodesta 2007 - huippu-urheiluahan on totuttu tarkastelemaan olympiadin pituisissa jaksoissa.
Yksi asia johtaa toiseen ja toinen kolmanteen...

Palaa MM-Daegun monenlaisiin tunnelmiin Yleisurheilun Kuvalehdessä 6/2011!

****

Mattila kelaa Tähden imussa huipulle

Leo-Pekka Tähden imussa on kiitämässä toinen suomalainen pyörätuolikelaaja maailman huipulle. Espoolainen Esa-Pekka Mattila on kelannut jo niin kovia aikoja, että niillä olisi voitettu mitaleja aikaisemmissa paralympialaisissa.  
Huippu-urheilun ja korkeakouluopiskelun yhdistävä nuori monilahjakkuus ei ota turhia paineita, mutta tahtoo olla jonain päivänä maailman paras kelaaja.    
Esa-Pekka eli tuttavallisesti "Epe" Mattila, 22, on harrastanut urheilua lähes koko pienen ikänsä.
- Aloitin uimisen 7-vuotiaana. Kahdeksan vuotta myöhemmin uintivalmentajani Jiri Lepola vihjaisi yleisurheiluvalmentaja Marko Hyytiäiselle, että minusta voisi tulla yleisurheilija. Testasin maajoukkueleirillä kelausta, joka tuntuikin kulkevan alusta saakka mukavasti, Mattila muistelee kotikentällään Espoon Otaniemessä.
Mattila koki uransa tähänastisen kohokohdan vuonna 2010 juhannusaaton aattona Sveitsin Arbonissa. Mattila kelasi kovatasoisessa kilpailussa jaetulle neljännelle sijalle parantaen ennätystään peräti 0,59 sekunnilla aikaan 14,23. Sillä ajalla olisi voitettu 100 metrin kelauksessa mitali kaikissa muissa paralympiakisoissa paitsi Pekingissä 2008.  
Hän kelasi samoissa Arbonin kilpailuissa ennätyksensä myös 200 metrillä 26,93 ja 400 metrillä 52,77.  Mattilan sijoitukset viime vuoden maailmantilastossa olivat: 100 metrillä 8:s, 200 metrillä 16:s ja 400 metrillä 40:s.
- Ennätykset paranivat roimasti ehjän harjoituskauden ansiosta. Myös olot loksahtivat silloin kohdilleen.

Lue Esa-Pekka Mattilan haastattelu kokonaisuudessaan Yleisurheilun Kuvalehdestä 6/2011!

****