YUKL2/2012

22.03.2012 10:31

Yleisurheilun Kuvalehti 2/2012 ilmestyy torstaina 5.4.

Aiheina muun muassa:

Hallikauden raportit ja analyysit teemalla "kohti EM- ja olympiakesää"

Olympiamaratonille valmistautuva Leena Puotiniemi

Savon uusi pikajuna Maria Räsänen

Korkeushyppäävät perhenäidit maailman huipulla

Matti Rantasen ajatuksia Kalevan kisoista, Kalevan maljasta ja paljon muustakin

EM-historiikkisarjassa Helsinki 1994

Mielenkiintoisia kolumneja

KLIKKAA YLÄPALKISTA "LEHTI" JA LUE LISÄÄ!

Kuntoilijasta olympiamaratoonariksi

Leena Puotiniemi on hiipinyt veteraani-iässä kuin varkain Suomen parhaaksi naismaratonaariksi. Entinen hiihtäjä Puotiniemi, 36, on parantanut maratonilla ennätystään viimeisimmän olympiadin aikana huimat 40 minuuttia.
Hänet valittiin joulukuussa ensimmäisten suomalaisten urheilijoiden joukossa tulevana kesänä pidettäviin Lontoon olympiakisoihin. Puotiniemi on hyvä esimerkki siitä, kuinka kestävyysjuoksussa voi päästä kansainväliselle huipputasolle vielä keski-iän kynnykselläkin.
Helsinkiläinen Puotiniemi hurjasteli syyskuussa 2011 Berliinin maratonilla alle Lontoon olympiakisojen A-rajan 2.37.00. Hän sijoittui kovatasoisessa kilpailussa 15:nneksi uudella ennätyksellään 2.35.54. Puotiniemen ennätys maratonilla oli kaksi vuotta sitten vain 2.53.55. Hän on itsekin ällistynyt huikeasta kehityksestään.
– En ole tähdännyt mihinkään arvokilpailuihin. Olen vain nauttinut juoksemisesta. Aloin pitää itseäni kilpajuoksijana vasta viime vuonna. En pääse Lontoossa varmaan edes pistesijoille, mutta pyrin juoksemaan siellä elämäni juoksun ja näyttämään, että suomalainen naismaratoonari voi selviytyä olympiakisoihin, Leena Puotiniemi innostuu.
Puotiniemi nauttii nyt opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää 15 000 euron suuruista urheilija-apurahaa. Hänellä olisi elämänsä tilaisuus keskittyä vain juoksemiseen. Helsingissä Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa ruotsin kielen opettajana työskentelevä Puotiniemi ei kuitenkaan halua tehdä niin.
– En aio jäädä virkavapaalle. Olen sielultani opettaja ja tahdon, että minulla on elämässäni muutakin ajateltavaa kuin urheilu. Kukaan ei ole painostanut minua jäämään pois töistä, mutta olen vähentänyt työntekoa hieman. Työkaverini ja oppilaani kannustavat minua urheilussa ja jotkut heistä suorastaan fanittavat minua, Puotiniemi paljastaa.

Lue Leena Puotiniemen haastattelu kokonaan Yleisurheilun Kuvalehdestä 2/2012!

****

Savon uusi pikaraketti Maria Räsänen

Suomalaisia ja heistä etenkään savolaisia ei ole totuttu pitämään erityisen räjähtävinä tyyppeinä, ja sillä on selitetty myös varsin vaatimatonta pikajuoksumenestystä.
Kuopiolainen Maria Räsänen on valmis murtamaan tämän myytin. Hänelle on suotu syntymälahjaksi poikkeuksellisen runsas annos räjähtävää nopeutta, joka onneksi on myös huomattu ja siirretty käyttöön juoksuradoilla.
Moni pitkän linjan pikajuoksuihminen vertaa 20-vuotiasta Räsästä Pohjois-Savon kaikkien aikojen nopeimpaan naiseen, Sisko Hanhijokeen, joka ylsi 60 metrin EM-hallipronssille vuonna 1989 ja oli todella hyvä lähtijä.
Vertailulle löytyy pohjaa. Viimeistään tämän alkuvuoden hallikilpailuissa on nähty, ettei valtakunnasta taida löytyä juuri nyt naista, joka pääsisi lähtötelineistä liikkeelle liukkaammin kuin Räsänen.
- Varmaan muistutankin fyysisiltä ominaisuuksiltani paljon Hanhijokea, jonka vierailua harjoituksissani odotan innolla, Räsänen myöntää.
Maria ei tiedä itsekään, mistä hän on synnynnäisen nopeutensa saanut.
- Kummallakaan vanhemmistani ei ollut nuoruudessaan maaseudulla oikein mahdollisuuksia urheilla, joten heidän mahdolliset kykynsä jäivät piiloon. Aktiivisia liikkujia he kylläkin ovat olleet koko ikänsä, ja meillä kotona on harrastettu kaikenlaista.
- Huomasin kyllä jo eskarissa olevani nopea, kun jätin kaikki pojat taakseni juoksussa. Kun tein saman huomion alakoululaisena, ajattelin, että tätähän voisi ruveta harrastamaan. Siinä tietysti avitti se, että isosiskoni yleisurheili, Maria kertoo.

Lue Maria Räsäsen haastattelu kokonaan Yleisurheilun Kuvalehdestä 2/2012!

****

Kalevan maljan sanoma ei vanhene

Aina silloin tällöin kuulee nuorempien sukupolvien edustajien ihmettelevän, mistä kummasta Kalevan malja ja Kalevan kisat ovat saaneet nimensä. Syntytarina on se, että Kalevan tarkastajat sekä myyntimiehet tekivät vuonna 1909 aloitteen kiertopalkinnon lahjoittamisesta SVUL:lle, ja kolehdilla hankittu malja luovutettiin 5.12.1909 ikuisesti kiertäväksi seurapalkinnoksi.
Luovutustilaisuudessa ei varmaankaan osattu aavistaa, miten vahvaksi tavaramerkiksi, nykykielellä brändiksi malja ja sitä myötä yleisurheilun jokakesäiset SM-kilpailut muodostuisikaan.
Ilmeisesti vallanpitäjillä oli siitä vissi aavistus jo ennen Suomen itsenäistymistä, sillä Venäjän tsaari yritti estää suomalaista urheilutoimintaa organisoitumasta. Ei auttanut, vaan Suomesta tuli nopeasti todellinen urheilun suurvalta, mutta kansanterveystyössä riitti tekemistä vähintään yhtä paljon.
- Tuberkuloosi oli merkittävä tappaja Suomessa 1900-luvun alussa, ja Kaleva ryhtyi tuberkuloosin torjujaksi ylilääkärinsä J.W.Runebergin johdolla. Kansalaisille jaettiin ohjeita sairauden taltuttamiseksi ja tarjottiin lisäturvaa, Keskinäisen Vakuutusyhtiön Kalevan toimitusjohtaja Matti Rantanen kertoo.
- Nykyaikana liikkumattomuus on vaarallisin uhka kansanterveydellemme. Vielä emme tiedäkään, mitä se lähivuosikymmeninä aiheuttaa, mutta huonoltahan se näyttää.
- Nuoriso tarvitsee esikuvikseen menestyjiä - vieläpä mielellään Tero Pitkämäen tyyppisiä urheilijoita. Siksi Kaleva liputtaa huippu-urheilun puolesta, Rantanen perustelee.
Kalevan malja -palkinto on jaettu jo sata kertaa, mutta sen kylkeen kaiverrettu sanoma on Rantasen mukaan edelleen ajankohtainen.
- Maljassa lukeva missio "ruumiillinen ja taloudellinen hyvinvointi päämäärämme" on osoittautunut sadan vuoden aikana varsin toimivaksi ja ajattomaksi. Liikunnalla ja urheilulla on ollut hyvin suuri merkitys sekä kansanterveyden, kansallisen itsetunnon että taloudellisen hyvinvoinnin edistäjänä Suomessa, Rantanen muistuttaa.

Lue Yleisurheilun Kuvalehdestä 2/2012 myös, mitä mieltä Matti Rantanen on muun muassa Suomen Urheiluliiton toimintamallista ja Kalevan kisojen tulevaisuudesta!

****

Hallikauden taso kova maailmalla, Suomessakin nousun merkkejä

Moniottelijat nousivat tavallista väkevämmin pääosiin Istanbulin MM-hallikilpailuissa, vaikka monessa muussakin lajissa tehtiin juuri niin häikäiseviä tuloksia kuin olympiavuonna odottaa sopii.
Ottelijoiden ilotulituksen aloittivat naiset viiden lajin yhden päivän urakassaan. Sen päätteeksi todettiin hieman yllättäen Ukrainan olympiavoittajan Natalia Dobrinskan vieneen MM-kullan maailmanennätyksellä 5013.
Miesten seitsenottelussa ei nähty kamppailua voitosta, mutta yleisö sai nauttia USA:n Ashton Eatonin hurjista tuloksista: 60 metriä 6,79, pituus 816, korkeus 203, 60 metrin aidat 7,68, seiväs 520 ja 1000 metriä 2.32,77.
Niillä hän summasi ME-pisteet 6645 eli paransi viime vuonna Tallinnassa ottelemaansa entistä ennätystä 77 pinnaa. Hopeaa vienyt Ukrainan Oleksi Kasjanov hävisi käsittämättömät 574 pistettä!
Kotimaan hallikauden perusteella ei voi tehdä kovin tarkkoja johtopäätöksiä läheskään kaikista kärkiurheilijoistamme, mutta yhden historiallisen miinusmerkin talvi jätti aikakirjoihin: Suomesta ei osallistunut ainuttakaan urheilijaa Istanbulin MM-hallikilpailuihin.
Se oli ensimmäinen kerta, kun näin kävi. Vuosina 1999 ja 2001 sentään liikkeelle saatiin yhden miehen, tarkemmin sanottuna kuulantyöntäjän, joukkueet, mutta koskaan aiemmin ei ole jääty nollaedustukseen.
Matti Monosen paluu seiväspaikalle, ja monessa lajiryhmässä - muun muassa naisten pikamatkoilla ja molempien sukupuolten kestävyysjuoksussa - merkille pantiin 20 - 25-vuotiaiden vahva kehittyminen olivat ilonaiheita.
Mennyt hallikausi antoi runsaasti vinkkejä myös siitä, mihin suuntaan suomalainen yleisurheilu voi liikahtaa terävimmän aikuiskärjen takana tänä vuonna.
Kaikki parhaimmat nuoret eivät osallistuneet Kuortaneella helmikuun viimeisenä viikonloppuna käytyihin SM-hallikilpailuihin, eikä osa kilpaillut hallikaudella lainkaan.
SM-mittelöistä puuttuivat muun muassa pikajuoksijat Jani Koskela, Oskari Mörö ja Ella Räsänen, sekä kestävyysjuoksijat Juho Jumisko, Martti Siikaluoma, Meri Rantanen ja Viivi Rantanen. Osalla oli koulukiireitä ja osa sairasteli - esimerkiksi Mörö paranteli keuhkokuumetta
Silti talven perusteella voidaan jo vetää selviä suuntaviivoja kesää kohti. Osa 22-vuotiaiden sarjan urheilijoista pystyy ottamaan selväksi päämääräkseen Helsingin EM-kilpailut, mutta Lontoon olympiakisoihin lähtijöitä tuskin siitä löytyy.
Junioreiden MM-Barcelonaan saadaan jo jalkeille todella kova ryhmä 19-vuotiaiden sarjalaisia, ja 17-vuotiaistakin muutama kolkuttelee sen joukkueen ovea.

Lue hallikauden analyysit niin koti- kuin ulkomailtakin Yleisurheilun Kuvalehdestä 2/2012!

****

Mutsit jyrää

Äideillä pyyhkii komeasti korkeushyppypaikalla. Anna Tshitsherova notkahti heinäkuussa 2011 ennätyksensä 207 sensaatiomaisesti vajaat kymmenen kuukautta tyttärensä Nikan syntymästä ja eteni maailmanmestaruuteen Daegussa.
Kahden tyttären - syntyneet 2007 ja 2011 - äiti Chaunte Lowe hyppäsi planeetan sisätilamestariksi vastikään Istanbulissa. Toista äiticomeback-kierrostaan - tyttäret 2009 ja 2011 - urheileva Tia Hellebaut, säestää. Hallitseva olympiavoittaja sijoittui Turkissa viidenneksi samalla tuloksella kuin Tshitsherova toiseksi.
Jyräävät mutsit ovat muuttaneet tunnelmaa hyppypaikoilla piirun huvitteellisesta lantionnotkutuksesta puritaanisempaan suuntaan. Ärjyhälytykseen ei ole aihetta. Ellei Lowe tempaise mukaansa kuplivan rivakalla olemuksellaan, vika on katsojassa.
Tshitsherova koskettaa yliherkkää neukkuballerinaa meissä kaikissa. Hellebaut ja urheilevat kirjatoukat on kliseeklassikko.

Lue Heimo Elosen juttu korkeushyppäävistä äideistä kokonaan Yleisurheilun Kuvalehdestä 2/2012!