Tutkimus Jyväskylässä: Maratonjuoksu ei vahingoita akillesjännettä

31.12.2010 13:49

Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen tutkimuksessa havaittiin, että maratonjuoksu ei vaikuta akillesjänteen jäykkyyteen. Tulos viittaa siihen, että juoksu ei mitä todennäköisemmin myöskään vahingoita jännettä. Tutkimus tehtiin Finlandia-maratonin yhteydessä. Vastaavia tuloksia ei ole ennen julkaistu.

Onko ”terve jänne ei katkea” myytti?
- Teimme tutkimuksen, koska haluamme löytää selityksen, miksi jänteitä vaurioituu ja katkeaa liikunnassa, kertoo tutkimuksen tekijä, liikuntabiologian laitoksella biomekaniikan väitöskirjaa tekevä Jussi Peltonen. Periaatteessa terveen akillesjänteen ei pitäisi koskaan katketa, koska sen on mitattu kestävän jopa 1000 kiloa vastaavia voimia täysin vahingoittumatta.
Todellisuudessa tilanne on toinen. Jänteitä katkeaa huomattavasti alemmilla kuormilla. Viimeisin esimerkki tästä lienee jalkapalloilija David Beckhamin akillesjänne, joka parsittiin kokoon Suomessa.
- Mielenkiintoista Beckhamin tapauksessa oli, että jänne katkesi lähes kävelyaskeleessa, Peltonen kertoo.
Kuinka ristiriita sitten selitetään? Teorian mukaan jänne voisi ylirasittuessaan heiketä ja ajan kuluessa katketa lähes mitättömällä kuormalla. Tutkimuksen perusteella näyttäisi kuitenkin kohtalaisen selvältä, että ainakaan yksittäinen rasituskerta ei riitä jänteen vaurioitumiseen.
- Tulos ei yllättänyt meitä, sillä vastaavan havainnon teimme jo aiemmin, kun tutkimme hyppelyn vaikutusta akillesjänteen mekaniikkaan. Jatkossa meidän on ehkä seurattava jänteen mekaanisia muutoksia pidemmällä aikavälillä, Peltonen summaa.

Maraton ei helpoimmasta päästä - myöskään tutkijalle

- Tällaiset tutkimukset asettavat aina omat haasteensa, ja siksi niitä ei varmaan ole juuri julkaistu, pohtii Peltonen. Yksi haasteista tulee siitä, että maraton alkaa ja loppuu samaan aikaan. Tämän vuoksi osallistujat oli valittu niin, että joukossa oli nopeampia ja hitaampia juoksijoita.
- Käytännössä homma meni tietysti niin, että ennalta nopeimmat juoksivat tavoiteltua hitaammin ja hitaammat nopeammin. Lopputuloksena meillä oli labralla melkoinen hässäkkä kun kaikki saapuivat maaliin samaan aikaan. Onneksi he suhtautuivat tilanteeseen huumorilla, ja olihan meillä litroittain hyvää mansikan makuista palautusjuomaa tarjolla, nauraa Peltonen.
Peltonen haluaa välittää lämpimät kiitoksensa kaikille tutkimukseen osallistuneille juoksijoille: Ilman lahjoittamaanne arvokasta vapaa-aikaa tietäisimme entistä vähemmän urheiluvammojen syntymekanismeista. Tutkimukseen osallistui 12 juoksijaa.